Etusivu / Videot ja blogi / Me-henki Omapihlajassa
Blogikirjoituksia
28.8.2017

Me-henki Omapihlajassa

Hanna_Repo_selfie.jpg

Viihdyn ihmisten seurassa ja tunnen oloni kotoisaksi kuuluessani joukkoon. Minulle on erittäin tärkeää, että työyhteisöni on avoin ja yhteisöllinen. Kun vuonna 2010 aloitin Omapihlajassa terveydenhoitajana, kiinnitin erityisesti huomiota henkeen, joka täällä vallitsi. Kaikki – tittelistä riippumatta – olivat yhtä suurta perhettä.

Aloittaessani minulla oli kokemusta erilaisista työyhteisöistä, enkä ollut koskaan aiemmin törmännyt samanlaiseen välittömyyteen. Lääkäreitä ei turhaan asemansa vuoksi kumarreltu eikä pelätty ja aivan kaikilta uskalsi kysyä jos ei tiennyt. Käytävillä leijui iloinen tunnelma ja naurun helinä. Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, havaitsen edelleen tämän saman tunnelman kuin alussa. Henkilökunta on vaihtunut ja väkimäärä lisääntynyt, mutta porukassa vallitsee edelleen hyvin vahva yhteenkuuluvuuden tunne.

On Omapihlajassakin toki aikoja, jolloin on enemmän kiirettä ja tuntuu, että itsekin vetäytyy kiireen keskellä mieluummin omaan rauhaan ja hiljaisuuteen. Aina kuitenkin tulee taas aika, kun käytävillä vallitsee käsin kosketeltavan iloinen tunnelma: kuuluu taas naurua, ihmisten silmät tuikkivat ja toisten ihmisten seuraan hakeudutaan herkemmin. Tästä kaikesta tekee erityistä se, että jokainen meistä tietää, että työkaverin puoleen voi kääntyä milloin tahansa. Ovi on auki ja kaikenlaisille tunteille on tilaa. Jokaiselle annetaan tilaa olla sellainen kuin on.

Kollegiaalisuus ja yhteishenki näyttäytyvät hyvin vahvasti myös sellaisissa tilanteissa, kun on poissaoloja. Ketään ei jätetä yksin työkuormansa alle, vaan kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Työt jaetaan ja kaveria autetaan - tilanteessa kuin tilanteessa. Ei ole kenenkään töitä, vaan kaikkien yhteiset työt ja yhteiset asiakkaat. Tiukoistakin tilanteista selvitään, kun kaikki kantavat kortensa kekoon ja ovat valmiita joustamaan.

Kun työkavereiden kanssa viettää suurimman osan arjestaan, on tärkeää, että heidän seurassaan viihtyy. Järjestämme myös työajan ulkopuolella virkistystilaisuuksia, jotka hiovat meitä entistä tiiviimmin yhteen. Koen, että Omapihlaja on ikään kuin toinen perheeni ja minulla on työkavereiden joukossa paljon ystäviä. Tällaiseen tilanteeseen pääseminen työyhteisössä vaatii itsestään antamista sekä toiselta vastaanottamistakin.

”Omapihlaja-perhe” on yksi vahvimmista syistä, miksi viihdyn työssäni niin hyvin ja tiedän tämän kaltaisen työyhteisön olevan harvinaisuus. Täällä saa olla oma itsensä eikä työntekemisestä puutu kehittämisen ja tekemisen riemu!
Hanna Repo

Takaisin